Torjuntavoitto_1944

Torjuntavoitto Kannaksella kesä-heinäkuussa 1944.
torjunta 1944-01  9.6.1944 Puna-armeijan neljäs strateginen isku alkaa. 21. Armeijan hyökkäyskäsky valmistui 5.6.1944. torjunta1944-03asemat  9.6.1944 Leningradin Rintama aloitti  suomalaisten kenttälinnoituslaitteiden tuhoamistulivalmistelun. Suurhyökkäyksen painopisteen paljastuminen estettiin kohdistamalla tuhoamistulivalmistelu koko Karjalan kannaksen leveydeltä. torjunta1944-2010D2  Valkeasaari. torjunta1944-09sk1  Pääaseman puolustuslinjat sortuivat. Hiekansekainen multa tuprusi ilmaan sankkana, keltaisena pilvenä. Näkyvyys oli olematon ja jalkaväen aseet tukkeutuivat.
torjunta1944-09sk2  9.6.1944 illansuussa suomalaiset menettivät Pääasemassa Sormenkärjen ja Mottorin tulikohdat. torjunta1944-15sk3  Sormenkärki. torjunta1944-15sk4  10.6.1944 suomalaisjoukkojen taistelut pääasemassa kestivät vain lyhyen aikaa. Vihollisen tulivalmistelu aamulla teki läpimurtoalueella nopeasti tehtävänsä. Merkittävä osa tulivalmistelusta hengissä selvinneistä 10.Divisioonan joukoista jätti asemansa heti tulivalmistelun päätyttyä. Divisioona menetti tällä suunnalla myös tykistönsä. Ylipäällikkö päätti 10.6 iltapäivällä IV Armeijakunnan joukkojen vetäytymisestä VT-asemaan. torjunta1944-2010D1  10.6.1944 tilanne 10. Divisioonan alueella.
torjunta1944-20Pr  11.6.1944 aamulla Panssaridivisioonan Jääkäriprikaati (JPr.) hyökkäsi ilman tykistön tulitukea Kivennavalta kaakkoon, törmäsi vihollisen kärkeen Polviselässä ja vetäytyi takaisin illalla. torjunta1944-35pst  Uusia saksalaisia panssaritorjunta-aseita ihmetellään. torjunta1944-35vt  12.6.1944 Puna-armeija sai kosketuksen suomalaisten VT-linjaan (Vammelsuu - Taipale) aamuyöllä. Noin 85 kilometriä pitkä puolustusasema oli keskeneräinen ja siinä oli pahoja aukkoja. 21.Armeija yritti 12.6 vallata osia VT-linjasta. Vammelsuun suunnalla hyökkäys pysähtyi suomalaisten joukkojen voimakkaaseen tulitukseen. Kuuterselässä hyökkäykset aamulla ja päivällä keskeytettiin tutuloksettomina. torjunta1944-373D1  VT-asema Kuuterselkä.
torjunta1944-38ker  13.6.1944 yöllä 3.Divisioonan komentaja Mannerheimristin ritari, kenraalimajuri Aaro Pajari kiitti joukkojaan ja antoi lisäksi erikoislaatuisen päiväkäskyn, joka jaettiin kaikille perusyksiköille joukkuejakeluna. Siinä oli luettavissa vain: "Parempi kaatua Kannaksen hiekkaan kuin lähteä karkuun. Pajari". Puna-armeijan 109.Jalkaväkiarmeijakunnan Esikunta antoi 13.6.1944 klo 11.50 oman taistelukäskynsä. Armeijakunta murtaisi 14.6 aloitettavalla hyökkäyksellä VT-aseman lähitavoitteena linja Liikola - Kanneljärven pohjoispää. torjunta1944-373D  Kuuterselkä - Kivennapa. torjunta1944-3853a torjunta1944-38kuu  14.6.1944 VT-asema murtui Kuuterselässä. 21.Armeijan läpimurtohyökkäys alkoi 14.6.1944 aamulla. Tulivalmistelun päätyttyä pääsi panssarivaunujen tukema jalkaväki murtautumaan VT-asemaan Kuuterselän suunnalla. Suomalaiset II/JR 53 ja I/JR 53 ja apuun lähetetty I/JR 48 vetäytyivät puolenpaivän aikoihin Liikolan suuntaan.
torjunta1944-39til2  Kenraalimajuri Lagus käski Jääkäriprikaatin vallata ensin yhdellä pataljoonalla Kuuterselän. JP 2 eteni 14.6 illan kuluessa Onkijärven eteläpään tasalle. Venäläinen Punalipun kunniamerkin saanut 1.Panssariprikaati eteni Mustamäen - Vammeljärven suuntaan, valtasi Vammeljärven ja siellä sijainneen Ratsuväkiprikaatin Esikunnan klo 19.40. torjunta1944-39vh1  14-15.6.1944 suomalaisten vastahyökkäys Kuuterselässä pysäytti venäläisen 109.Armeijakunnan hyökkäyksen. Eversti Puroman Jääkäriprikaatin hyökkäys alkoi klo klo 22.45. Tien suunnassa hyökkäsi JP 4, jolle oli alistettu rynnäkkötykkikomppania 1. Tien länsipuolella hyökkäsi JP 3. Reserviksi jäi JP 2, joka sai hyökkäyksen edistyessä käskyn vahventaa JP 4:sta. Osia molemmista pataljoonista eteni aamuyön aikana VT-asemaan Miekkasuon länsipuolelle. Suomen sotahistorian rajuimmat panssaritaistelut päättyivät suomalaisten selvään voittoon. Taisteluun osallistui 20 Stu 40 -rynnäkkötykkiä.  Omat menetykset olivat viisi rynnäkkötykkiä, mutta vastustajalta tuhottiin 17 panssarivaunua tai rynnäkkötykkiä. Vihollisen klo 4.50 alkanut raskaiden panssarivaunujen tukema vastahyökkäys pakotti JP 3:n vetäytymään sulkulinjalta. Klo 6.30 aloitetulla hyökkäyksellä JP 3 valtasi pääosan menettämistään asemista takaisin. Aamulla 15.6 klo 7 Jääkäriprikaatin hyökkäys pysäytettiin ja ryhmityttiin puolustukseen. Armeijakunnan komentaja  antoi klo 10.50 käskyn Panssaridivisioonan joukkojen irrottamisesta taistelusta. Jääkäriprikaati ja sille alistetun Rynnäkkötykkipataljoonan kokonaistappiot vastahyökkäyksessään 14-15.6.1944 olivat 624 miestä ja viisi rynnäkkötykkiä. Noin 3000 miehen Jääkäriprikaati oli kärsinyt merkittävää mieshukkaa. torjunta1944-39vh2 torjunta1944-39vh3
torjunta1944-39vh4  Jääkäriprikaatin vastahyökkäys Kuuterselässä. torjunta1944-40sii1  VT-asema piti Siiranmäessä, jossa alkoi 14.6.1944 klo 8 hyvin voimakas vihollisen tulivalmistelu. Sitkeästi hyökkäävän vihollisen sisäänmurrot selvitettiin vastaiskuilla. Iltapäivällä vihollinen tunkeutui luutnantti Lauri Waldenin päällikkyydessä olevan 2./JR 7 asemiin Seppälän talon kohdalla. Vastaiskuissa haavoittuivat molemmat niitä johtaneet komppanianpäälliköt. Puolustusministerin jalkaväenkenraali Rudolf Waldenin poika luutnantti Walden katosi joukkosidontapaikalle siirtyessään ilmeisesti kranaatin täysosuman yhteydessä. torjunta1944-40sii2  Siiranmäen torjuntavoitto oli kesän 1944 merkittävimpiä ja voidaan oikeutetusti  kohottaa Tali - Ihantalan, Vuosalmen ja Viipurinlahden rinnalle. Siiranmäellä kolmen neuvostodivisioonan hyökkäykset torjunut JR 7 omistaa Mannerheim-ristien Suomen ennätyksen: 13 kappaletta. Mannerheim sanoi rykmenttiä komentaneelle eversti Ehrnroothille sodan jälkeen: "Jalkaväkirykmentti 7, siinä joukko, josta koskaan en ole kuullut muuta kuin hyvää." torjunta1944-40sii3  Siiranmäki.
torjunta1944-40sii4  Siiranmäki. torjunta1944-41oesch  Ylipäällikkö Mannerheim määräsi 14.6.1944 kenraaliluutnantti Lennart Oeschin Kannaksen joukkojen komentajaksi. Oesch sai valtuudet vetää joukot sitkeästi viivyttäen, mutta taistelukykyisinä Viipurin - Kuparsaaren - Taipaleen linjalle, VKT-asemaan, Kannaksen viimeiselle taistelulinjalle. torjunta1944-41kuhl1  12.6.1944 Mannerheim oli pyytänyt Saksan Ilmavoimien (Luftwaffe) tukea sekä pikaista jäädytettyjen asetoimitusten jatkamista. Hitler teki pian päätöksen ja Immolaan tuli 16.6.1944 Lento-osasto Kuhlmeyn ensimmäiset osat Stab (esikunta) sekä I./SG 3 (Maataistelurykmentti 3 ensimmäinen laivue), II./JG 54 (Hävittäjärykmentti 54 toinen laivue) ja 1./NAGr. 5 (Lähitiedustelulaivue 5 ensimmäinen lentue). Malmin kautta 16.6 siirtyi Kuhlmeyn koneita: Junkers Ju 87 44 kpl, Focke Wulf FW 190 34 kpl ja Messerschmitt BF 109 2 kpl. TGr. 10 (Kuljetuslaivue 10) Savoia-Marchetteja tuli ja meni tasaluku 17 kpl. torjunta1944-41kuhl2  Lento-osasto Kuhlmey Immolassa.
torjunta1944-42len1  Venäläisten aikaansaamat läpimurrot pakottivat lentojoukot toimimaan periaatteella "tappioista välittämättä". Sateiset säät mahdollistivat ensimmäiset pommituslennot vasta 12.6.1944, jolloin PLeLV 46:n kuusi konetta pommitti eteneviä venäläisjoukkoja. It ampui alas kolme Dornieria. LeR 4:n pommikoneet lensivät Kannakselle päivittäin. 17.6.1944 pommitettiin vihollisaluksia Viipurinlahdella. Kuvassa PLeLv 44:n Junkers Ju 88 (JK) koneet starttaavat Onttolasta. torjunta1944-42len2  Junkers Ju 88. torjunta1944-43ven  18.6.1944 Puna-armeija jyräsi vastustamattomasti kohti Viipuria ja uupuneiden suomalaisyksiköiden yhteistoiminta ontui pahoin.  Vereksiä voimia tarvittiin kipeästi, sillä Länsi-Kannaksella kriisi seurasi toistaan. Ratsuväkiprikaatin asemat murtuivat Römpötissä ja 10.Divisioona menetti toistamiseen tykistönsä - nyt Rokkalanjoella. Rintamalle ehättänyt 4.Divisioona puolustautui sitkeästi Perkjärvellä ja yhdessä 3.Prikaatin kanssa Talvisodan Summan - Leipäsuon asemissa 18.6.1944.  Päämaja jatkoi strategisen painopisteen luomista VKT-asemaan irrottamalla Aunuksen ja Maaselän kannaksilta 11.Divisioonan ja 6.Divisioonan. torjunta1944-43ven1  19-20.6.1944 Suomalaiset joukot ryhmittyivät kenraaliluutnantti Oeschin komennossa VKT-asemaan (Viipuri - Kuparsaari - Taipale). Paikoitellen oli täpärällä, etteivät neuvostoliiittolaiset murtaneet puolustuslinjaa suoraan liikkeestä. Ylipäällikkö Mannerheim terästi puolustajien taistelutahtoa 19.6.1944 päiväkäskyssään:  "Armeijamme asettuessa puolustukseen ns. VKT-linjalle on aika panna sulku vihollisen maahantunkeutumiselle. Tämän vuoksi vaadin, että linjalla suoritetaan jyrkkää torjuntataistelua. Kiinnitän erityistä huomiota siihen, että tämän aseman murtuminen ratkaisevalla tavalla tulisi heikentämään puolustusmahdollisuuksiamme ja täten asettamaan maamme ja kansamme kohtalon vaaranalaiseksi.  Olen tietoinen siitä, että tämän aseman rakennustyöt ovat olemattomia tai aivan alkuasteella, mutta luotan siihen, että suomalainen sotilas tarpeen vaatiessa osaa käyttää hyväkseen maastoaan ja sisuaan horjumattoman puolustuksen aikaansaamiseksi".
torjunta1944-45vii1  Ylipäällikkö keskitti eversti Armas Kempin komentaman 20.Prikaatin VT-linjan murruttua Viipurin suojaksi. Tulikastetta ei prikaati ollut ehtinyt saada. 20.Prikaati oli perustettu1943 lopulla ja kevät 1944 oli huvennut Syvärillä rauhallisella rintamanosalla. Miehet olivat tottuneempia käyttämään lapiota kuin kivääriä työskenneltyään selustan linnoitus- ja tietyömailla. torjunta1944-43vii  19.6.1944 aamulla saapui kolme 20.Prikaatin pataljoonia kuljettavaa sotilasjunaa Talin ja Tammisuon asemille ja pataljoonat marssivat Viipurin raunioituneisiin kaakkoisosiin, joihin neljäs pataljoona oli tullut edellisenä päivänä. torjunta1944-44vii  Viipuri. torjunta1944-48vii  20.6.1944 taistelu VKT-asemasta alkoi surkeasti: Viipuri putosi kuin kypsä hedelmä venäläisten syliin. Taistelu Viipurista oli ohi viidessä tunnissa. VKT-aseman kunto ei ollut Viipurin luona edes tyydyttävä. Korsut ja sirpalesuojat puuttuivat, samoin piikkilankaeste ja yhdyshaudat taaksepäin.  20.Prikaatin kohtalokkain puute oli ammustarvikevajaus. Rautakorven kenttämakasiini ei luovuttanut prikaatille ammuksia ilman IV Armeijakunnan tykistökomentajan lupaa. Viipurin puolustusvalmisteluissa kaikki meni pieleen. Panssaridivisioonan komentaja kenraalimajuri Ruben Lagus lausui ennen Viipurin taistelua, ettei mikään yhtymä kykenisi puolustamaan kaupunkia käsketyllä linjalla.
torjunta1944-49ven  20-21.6.1944 Leningradin Rintaman hyökkäys johti 20.6.1944 Viipurin valtaukseen, mutta kaikkialla muualla suomalaisjoukot pysäyttivät neuvostojoukkojen hyökkäyksen. Suomalaisten ryhmittyminen tiukkaan puolustukseen Viipurin-Kuparsaaren-Taipaleen tasalle VKT-asemaan yllätti ilmeisesti Leningradin Rintaman esikunnan. torjunta1944-49ven1  Juhannusaattoon 1944 oli vielä pari päivää, mutta suomalaisilla oli täysi työ estää idästä saapuvat juhannusvieraat. torjunta1944-50jr11  VKT-linja. torjunta1944-51sak1  22.6.1944 suomalaisten käyttämä "erillissota" nimitys mureni Mannerheimin Hitlerille esittämään pyyntöön saada aseiden lisäksi avuksi myös saksalaisia divisioonia. Hitler sai tilaisuuden painostaa aseveljen poliittiseen sopimukseen ja ulkoministeri  von Ribbentrop saapui 22.6.1944 illalla Helsinkiin. Suomen tilanne ei ollut kadehdittava.  Vain Saksan aseavun turvin voidaan puna-armeija pysäyttää ja aloittaa rauhanneuvottelut uudelleen. Yhden miehen oli uhrauduttava. Presidentti Risto Ryti kirjoitti Hitlerille ja lupasi ettei hän tai hänen nimittämänsä hallitus aloita aselepoa tai rauhaa koskevia neuvotteluja.
torjunta1944-50jr61  23.6.1944 Juhannusaattona ja Juhannuspäivänä neuvostojoukot jatkoivat hyökkäyksiä mm 18.Divisioonan asemia vastaan. Nämä tunnustelevat hyökkäykset torjuttiin.  Everstiluutnantti Alpo Marttisen komentama JR 61 17.Divisioonasta torjui 22.6.1944 tykistön tukemana kaikki ylimenohyökkäyksen Kivisillansalmella. Marttinen ylennettiin everstiksi 23.6.1944. Puolustustaisteluilla 21-24.6.1944 saavutettiin ajanvoitto, joka mahdollisti Syväriltä ja Maaselän kannakselta tulevien  17.D, 11.D ja 6.D siirtämisen VKT-aseman taisteluihin. torjunta1944-52len1  LeR 3:n molemmat suomalaiset  Messerschmitt-laivueet olivat olleet Lappeenrannassa, mutta aattoiltana  HLeLv 34 siirtyi Taipalsaaren kentälle. torjunta1944-52len3  Kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari kapteeni Hans Wind. torjunta1944-41kuhl3  24.6.1944 Juhannuksena satoi. Suomen ilmavoimilla oli "tymä" ja Osasto Kuhlmeylla lentokelvotonta säätä.
torjunta1944-52len2  Suomalainen Mersu Viipurinlahdella. torjunta1944-51sak  Juhannuspäivänä saapui myös saksalainen Rynnäkkötykkiprikaati 303 Lappeenrantaan, jossa se alistettiin Laguksen Panssaridivisioonalle, joka oli tässä vaiheessa vielä Saimaan kanavan länsipuolella. torjunta1944-53ps1  Neuvostoliiton 21.Armeijan eteneminen pysähtyi suomalaisten sitkeään vastarintaan.  Stavka päätti liittää hyökkäykseen  parhaan iskuvoimansa, Valkeasaaren läpimurron tehneen ja reservissä olevan 22 665 miehen vahvuisen 20.Kaartinarmeijakunnan.  20-24.6.1944 käydyissä taisteluissa Leitimojärven - Repolanjärven kannaksella  21.Armeijan 109.Jalkaväkiarmeijakunta menetti merkittävän osan taistelukyvystään. torjunta1944-53ps2  Luutnantti Sartio ryhmitti johtamansa vajaan 1.Rynnäkkötykkikomppanian 24.6.1944 klo 19 Leitimojärven aukeiden luoteisreunaan. Kenraalimajuri Lagus ei hyväksynyt Sartion ryhmitystä, vaan käski siirtää vaunut Murokallion länsipuolelle. Mikäli Sartio olisi saanut pitää vaunut asemissa, neuvostojoukkojen hyökkäys 25.6 aamulla olisi luultavasti kohdannut yllätyksellisen käänteen
torjunta1944-53ven  25.6.1944 vihollinen pääsi sisäänmurtoon Leitimojärven molemmilla puolilla. Puna-armeijan 21.Armeijan läpimurtohyökkäys Viipurin koillispuolella alkoi aamulla 25.6.1944 kahden tunnin tulivalmistelulla. Painopistesuunnassa se oli Valkeasaaren 10.6 tulivalmistelun luokkaa. Neuvostoilmavoimat eivät osallistuneet tulivalmisteluun huonon lentosään vuoksi. torjunta1944-54ps4  Päivän aikana suomalaisten oli pakko vetäytyä Talin-Juustilan tien suunnassa, jossa pansssarivaunut pääsivät murtautumaan Juustilankankaalle. torjunta1944-54ps6  Suomalaisten vastahyökkäys tilapäisen panssaritorjunnan, rynnäkkötykkien ja majuri Mikkolan komentaman I/Ps.Pr:n avulla saavutti klo 18 Portinhoikan tienristeyksen. Leitimojärven pohjoispuolella neuvostojoukot saavuttivat illansuussa Portinhoikka-Ihantala-tien. torjunta1944-54suo  26.6.1944 aamulla pysähtyi Panssaridivisioonan ensimmäinen vastahyökkäys Leitimojärven pohjoispuolelle. Järven itäpuolella hyökkäys pysähtyi noin kilometrin päähän 4.Divisioonan joukoista. Suomalaisten vastahyökkäysvoima oli asetettuihin tavoitteisiin nähden liian pieni. Leningradin Rintaman 21.Armeijan hyökkäys pysähtyi 26.6.1944 kaikissa suunnissa. 30.Kaartinarmeijakunnan kärki joutui vetäytymään Portinhoikan-Ihantalan tien itäpuolelle. Hyökkäyskiilan sivustat olivat jääneet avoimiksi, koska edellisen päivän hyökkäys oli menestynyt suunnitellulla tavalla vain tässä suunnassa.
torjunta1944-55jv  Tali. torjunta1944tali1  23.6.1944 Lento-osasto-Kuhlmey pudotti Taliin 45000 kg pommeja ja Talin silta ilmoitettiin tuhotuksi lukuisilla täysosumilla. torjunta1944-55tstu  Suomen Ilmavoimat ja saksalainen Lento-osasto-Kuhlmey jatkoivat lentokelvottomien päivien jälkeen 26.6.1944 Talin alueen pommituksia ja silta tuhottiin taas täysosumalla. torjunta1944tali2  Talin luona olevan joen tai pikemminkin leveän puron yli johtavat sillat tulivat suomalaisten huomion kohteeksi. Venäläiset saivat nopeasti maantiesillan kuntoon ja katkaiseminen tuli päiväjärjestykseen. Seurasi toistuva näytelmä: lentojoukkomme pani sillan poikki ja vihollisen pioneerit korjasivat sen heti.  Samalla venäläiset tekivät uuden ylimenopaikan aivan sillan lähelle. Joenuomaan ajettiin kiviä, hiekkaa ja multaa ja aamuun mennessä he saivat välttävän sillan korvikkeen ja taas oli lentojoukoillamme seuraavan päivän kohde valmiina. Tämä jatkui 29.6.1944 asti ja varsinainen silta, maasilta ja vielä sivummalla oleva kapea varasilta katkaistiin Suomen Ilmavoimien pommikoneiden ja Kuhlmeyn Stukien sekä Jabojen pommeilla. Tämän jälkeen siirtyi lentojoukkojen pommitusten  painopiste Ihantalaan.
torjunta1944tali3  Tali. torjunta1944-55til  27.6.1944 suomalaisten vahvennettu Panssaridivisioona aloitti 27.6.1944 uuden vastahyökkäyksen, jolla pyrittiin sulkemaan vihollisen murtoaukko Leitimojärven itäpuolella ja katkaisemaan vihollisen selustayhteydet. Murtoaukko onnistuttiin kaventamaan vajaan kahden kilometrin levyiseksi, mutta aukon sulkemiseen ei pystytty. Vastustajan 21.Armeijan hyökkäys pysyi myös 27.6.1944 pysähdyksissä.  30.Kaartinarmeijakunta sen sijaan jatkoi hyökkäystään edellisenä päivänä annetun uuden taistelukäskyn mukaisesti. Talin siltojen jatkuvien pommitusten aiheuttamien huoltovaikeuksien vuoksi hyökkäys kuitenkin keskeytettiin vuorokaudeksi. torjunta1944-55til1  Tali - Leitimojärvi - Portinhoikka. IMG 2360  Portinhoikan risteys, josta pääsee Juustilaan, Ihantalaan, Taliin ja Viipuriin.
IMG 2354  Neuvostojoukkojen kärkipanssarit läpäisivät 25.6.1944 Murokallion kallioleikkauksen ja Portinhoikan itäpuolella olleet neljä 1.Rynnäkkötykkikomppanian vaunua olivat jäädä saarroksiin. IMG 2359  Kaksi suomalaisvaunua ehtivät risteyksestä Ihantalan suuntaan ennen Portinhoikkaan ryntääviä venäläisvaunuja. Neljä vihollispanssaria ohittivat pellolla seisseet Taposen Ps.531-6:n ja Nertamon Ps.531-4:n. Taponen ajoi onnekkaasti vaununsa viidenneksi tielle ja Nertamokin sai vaununsa johonkin väliin, kunhan ampuja oli ensin tehnyt tilaa vihollisryhmityksessä ampumalla ISU-152:ta, joka pysähtyi telavaurion vuoksi  Portinhoikan tienhaarasta 100 m Juustilan suuntaan. Venäläiset yllätettiin ja vaununjohtajat eivät älynneet antaa tulikomentoja. Laguksen raskaat panssarit ja rynnäkkötykit kohtasivat Juustilaa lähestyvät neuvostopanssarit. Läpi yön jatkuneissa panssaritaisteluissa valtaosa VKT-linjan läpi murtautuneista panssareista tuhottiin. Alueelle jäi 45 panssaria, joista seitsemän vaunua oli ehjiä tai korjauskelpoisia. torjunta1944-56suo  Tali - Ihantala. torjunta1944-56til  28.6.1944 ehtyi suomalaisten kolmannen vastahyökkäyksen voima. Vielä aamulla Kannaksen joukkojen komentaja kenraaliluutnantti Oesch oli siinä käsityksessä, että vihollisen läpimurto oli mahdollista sulkea. Suomalaiset muodostivat voimaa keskittääkseen kaksi hyökkäysryhmää. Koottua hyökkäystä ei ehditty saamaan liikkeelle ennen vihollista, jonka hyökkäys pakotti suomalaiset puolustukseen, eikä ryhmä Lagus pystynyt enää jatkamaan hyökkäystä. Puna-armeijan 21.Armeija käynnisti 28.6.1944 hyökkäyksensä uudelleen. Aamulla klo 9 vihollinen hyökkäsi Leitimojärven pohjoispuolella olevia suomalaisia vastaan. Hyökkäystä tuettiin etulinjasta kauas selustaan ulottuneilla ilmaiskuilla sekä voimakkaalla tykistötulella. Hyökkäys pakotti suomalaiset vetäytymään. Ihantalan suunnalle alkoi saapua 6.Divisioonan joukkoja, jotka aloittivat illalla 28.6.1944 hyökkäyksen tilanteen vakauttamiseksi Ihantalan eteläpuolella.
torjunta1944-57suo  Ihantala. torjunta1944-57til  29.6.1944 Kannaksen joukkojen komentaja kenraaliluutnantti Oesch päätti oikaista rintaman. Hän käski IV Armeijakunnan ryhmittymään puolustukseen linjalle Suomenvedenpohja-Ventelänselkä-Juustila-Vakkila-Ihantalanjärvi-Salojärvi-Kokkoselkä-Noskuanselkä, mistä edelleen itään entistä VKT-asemaa Vuokselle. Joukkojen irtautuminen rintamasta onnistui vastahyökkäysten avulla. Leningradin Rintaman komentaja Neuvostoliiton marsalkka Govorov päätyi tilannearviossaan 29.6.1944, että 21.Armeijan pääsy läpimurtoon Viipurin koillispuolella oli epätodennäköistä. Hän antoi valmistavat käskyt uusista läpimurtohyökkäyksistä Viipurinlahdella ja Vuosalmella ja määräsi varsinaiseksi hyökkäyspäiväksi 4.7.1944. torjunta1944-58len  Ylhäällä Kuhlmeyn Stukat. Alhaalla suomalaiset lähdössä Saksasta Mersuja halemaan. torjunta1944-58suo  30.6.1944 venäläisen 21.Armeija joukkojen eteneminen pysähtyi suomalaisten uusien asemien edustalle. 30.Kaartinarmeijakunta eteni Ihantalan eteläpuolella Pekarinojalle ja panssarit onnistuivat tunkeutumaan suomalaisryhmityksen ohi Ihantalan kylään. Jalkaväen eteneminen pysähtyi suomalaisten tykistön ja ilmavoimien tuleen.
torjunta1944-58til  Juustila - Ihantala. torjunta1944-59iha  Ihantala - Pyöräkangas. IMG 0139  1.7.1944 Ihantalan-Juustilan puolustus alkoi vakiintua. Asemia rakennettiin ja porrastettiin 2-3 kilometrin syvyyteen, saatiin lisää saksalaisia lähipanssaritorjunta-aseita ja muodostettiin lähitorjuntajoukkueita. Suomalainen tykistö ja saksalaiset syöksypommittajat onnistuivat hajottamaan vihollisen hyökkäysryhmityksiä. Pekarinsilta tuhottiin yhden tykin tikkausammunnalla . 21.Armeijan hyökkäysvoima ehtyi 1.7.1944.  Iltapäivällä panssarivaunut onnistuivat jälleen ylittämään Pekarinpuron, mutta suomalaisten tuhottua täysosumalla sillan jäivät ylimenneet vaunut saarroksiin. IMG 2340  Ihantalan etumaasto, taustalla Ihantalanjärvi.
IMG 2345  Ihantalan taisteluhautoja. torjunta1944-59sak2  2.7.1944 neuvostojoukkojen hyökkäykset Ihantalassa torjuttiin. Useimmat hyökkäysryhmitykset hajotettiin tykistön tulella sekä Ilmavoimien ja Lento-osasto Kuhlmeyn vaaka- ja syöksypommituksin. Pyöräkankaalla neuvostojoukot murtautuivat suomalaisten asemiin, mutta illalla vallattiin pääasema takaisin. torjunta1944-59sak3  Junkars Ju 87 Stuka. torjunta1944-59sak3a  2.7.1944 neuvostoilmavoimat yllättivät 2.7.1944 illalla Lento-osasto Kuhlmeyn Immolassa. Tieto hyökkäyksestä tuli osastolle vain pari minuuttia ennen kuin pommit jo satelivat kentälle. Hyökkäykseen osallistui 72 Pe-2 ja Il-2 konetta ja kymmenkunta hävittäjää.  Kuhlmeyn lentokonetappiot olivat 24 konetta tuhoutuneina tai pahasti vaurioituneina. Samaan aikaan iskivät neuvostovoimat 52:lla koneella Lappeenrannan kentälle suomalaisten hävittäjien niskaan ja tuhosivat sekä vaurioittivat muutamia Mersuja ja kaksi Pe-2 valokuvauskonetta.  Osa Mersuista ehti nousta ilmaan, tosin vihollisen harhautusosaston perään.
torjunta1944-59sak4  Immola. torjunta1944-59sak5  Immola. torjunta1944-59saks1  Suomalainen Mersu. torjunta1944-59suo1  Ihantala.
torjunta1944-59suo2  Ihantala. torjunta1944-59suo3  Suomalaisten Ju 88 koneita Onttola. torjunta1944-59suo4  Stukat pommituslennolla. torjunta1944-60iha  Ihantala.
torjunta1944-60til  3-5.7.1944 venäläisten 21.Armeija jatkoi hyökkäystään ja taistelu Pyöräkankaalla oli 30.Kaartinarmeijakunnan viimeinen Talin-Ihantalan suurtaistelussa. 4.7.1944 21.Armeija vaihtoi joukkoja ja siirtyi puolustukseen.  Uuden jatkohyökkäyssuunnitelman tavoitteena oli vuoden 1940 valtakunnanraja. Tätä suunnitelmaa ei päästy toteuttamaan, koska Leningradin Rintaman joukot eivät päässeet jatkohyökkäyksen edellyttämään läpimurtoon Viipurinlahdella eivätkä Vuosalmella. torjunta1944-60til1  Suomalaiset saivat torjuntavoiton Tali-Ihantalassa taistelutahtoisen jalkaväen avulla. Torjuntavoiton selkäranka oli kenttätykistö,  uusia pst-aseita käytettiin ja omat ilmavoimat sekä Lento-osasto Kuhlmey  toimivat hyvin. Karjalan kannaksen viimeiset torjuntataistelut käytiin heinäkuun 1944 alkupuoliskolla Viipurinlahdella ja Vuosalmella. torjunta1944-65til  30.6.1944 alkoi Leningradin rintaman hyökkäys Viipurinlahdella. Ylimenotehtävän sai 59.Armeija, mutta suomalaiset torjuivat ensimmäiset hyökkäykset. 59.Armeija valtasi Uuraan saaret, mutta koki takaiskun 4.7.1944 Teikarinsaaressa. Suomalaiset työnsivät saareen nousseet vihollisjoukot takaisin mereen. Suomalaiset jättivät kovien taistelujen jälkeen Teikarinsaaren 5.7.1944. V Armeijakunnalle alistettu saksalainen 122.Jalkaväkidivisioona "Greif" aloitti 6.7.1944 rintamavastuun oton  osalla Viipurinlahden länsirantaa. torjunta1944-65vila1  Viipurinlahti - Teikarsaari.
torjunta1944-65vila2  Suomen laivaston Taisteluosasto Arho lähti 4.7.1944 Viipurinlahdelle estämään vihollisen merikuljetukset Koivistolta Teikarinsaareen. Taistelussa Viipurinlahdella 4-5.7.1944 merkittävä osa Suomen laivastosta vaurioitui. Tykistöaluksista oli Viipurinlahden tapahtumien jälkeen toimintakunnossa enää panssarilaiva Väinämöinen.  Kuvassa komentajakapteeni Olavi Arho. torjunta1944-66vila1  Viipurinlahden puolustajat. Eestiläinen vapaaehtoisrykmentti JR 200 ja saksalainen 122.Divisioona. V Armeijakunnalle alistettu saksalainen 122.Jalkaväkidivisioona "Greif" aloitti 6.7.1944 rintamavastuun oton  osalla Viipurinlahden länsirantaa. torjunta1944-65til1  Neuvostoliittolaisen 59.Armeijan joukot hyökkäsivät 6.7.1944 uusille saarille tavoitteena päästä Viipurinlahden länsirannalle. Neuvostojoukkojen hyökkäysvoima oli kuitenkin ankarissa saaristotaisteluissa ehtynyt. torjunta1944-66til  9.7.1944 saksalainen 122.Jalkaväkidivisioona torjui 9.7.1944 neuvostoliittolaisen 59.Armeijan viimeisen hyökkäyksen Viipurinlahdella. Saksalaisella ja suomalaisella tykistöllä oli suuri merkitys torjuntataisteluissa. Venäläinen 59.Armeija ei toteuttanut sille annettuja tehtäviä ja sen yhtymät kärsivät vakavia tappioita. 224.Divisioonan tappiot olivat puolet vahvuudesta ja divisioona oli supistunut rykmentiksi. Leningradin rintaman saarrostuspihtien toinen kärki tylsyi Viipurinlahdella ja Puna-armeijan suurhyökkäys päättyi V Armeijakunnan lohkolla 10.7.1944.
torjunta1944-67til  9.7.1944 Leningradin rintaman läpimurtohyökkäys Vuoksen yli alkoi 4.7.1944 Äyräpäässä ja Kylä-Paakkolassa.  Sillanpääasema oli puolustajille ahdistava. Leveyttä seitsemän kilometriä, mutta syvyyttä alle puoli kilometriä. Leveä Vuoksi virtasi vuolaana suomalaisten takana.  Neuvostojoukkoja oli viisi divisioonaa ja heitä vastassa oli suomalaisilla kaksi vahvennettua jalkaväkirykmenttiä: Everstiluutnantti Ehrnroothin JR 7 ja eversti Wahlbäckin JR 49. Taistelut harjanteilla jatkuivat viisi päivää. torjunta1944-67äyr1  Äyräpää - Vuosalmi. torjunta1944-68til  9.7.1944 Venäläinen 115.Jalkaväkiarmeijakunta hyökkäsi 9.7.1944 Vuoksen yli. Tulivalmistelu kesti tunnin ja 13.Ilma-armeija pommitti ja rynnäköi suomalaisia vastaan.  Neuvostojoukot valtasivat suomalaisasemat maihinnousukohdissaan ja pureutuivat lähes viiden kilometrin leveydeltä Vuoksen pohjoisrannalle. Heidän sillanpäänsä ulottui laajimmillaan yli kahden kilometrin syvyyteen. Suomen kenttätykistölle päivästä muodostui Vuosalmen taistelun kiivain. Kahdeksaan patteristoon kasvanut tykistö ampui yli 13000 laukausta.  Ihantalassa ja Viipurinlahdella tilanne oli jo vakaa, joten Ilmavoimat ja saksalainen Lento-osasto Kuhlmey keskittyivät tukemaan taistelua Vuosalmella. torjunta1944-69rt  10.7.2013 Karjalan kannaksen torjuntavoitto 1944 on nyt saatu Tali-Ihantalassa ja Viipurinlahdella, mutta Vuosalmella on vielä kovia taisteluja.
torjunta1944-69til1  10.7.1944 klo 15.45 viimeiset suomalaiset joukot vetäytyivät Äyräpään puolelta Vuoksen yli ja koko sillanpää oli menetetty. Suomalaiset vahvistivat puolustustaan Vuosalmella. Alueelle saapui vajaa Panssaridivisioona ja hyökkäysvalmistelut alkoivat heti.  Myös venäläinen 115.Jalkaväkiarmeijakunta sai illalla hyökkäyskäskyn. Yöllä 11.7.1944 alkoi Panssaridivisioonan hyökkäys tulivalmistelulla.  Samaan aikaan yöllä piti alkaa 115.AK:n hyökkäys, joka pysähtyi lähtoasemiinsa kaikilla suunnilla.  Panssaridivisioonan hyökkäys myös pysähtyi. Rynnäkkötykkipataljoonan kärkivaunut etenivät jonkin matkaa, mutta vetäytyivät jalkaväen puutteen takia takaisin ja ryhmittyivät puolustukseen.   Päivän kovissa taisteluissa 115.AK kuitenkin laajensi sillanpäätä kuuden kilometrin levyiseksi ja kahden kilometrin syvyiseksi.    12.7.1944 neuvostojoukot laajensivat sillanpäätään Taljalan tien suunnassa. Suomalainen tykistö onnistui tarkan tulenjohdon ansiosta tuhoamaan paljon vihollisen hyökkäysryhmityksiä. 115.AK :n divisioonat eivät saavuttaneet 12.7.1944 annettuja  tavoitteita ja kärsivät raskaita tappioita. Armeijakunta oli käytännössä menettänyt taistelukykynsä.  Vuosalmen taistelu oli ratkennut. torjunta1944-69til1a  Vuosalmi. torjunta1944-69til2  Vuosalmi. torjunta1944-70pst  14.7.1944 taistelujen vielä jatkuessa Kannaksen joukkojen komentaja kenraaliluutnantti Oesch kiitti Vuosalmen taisteluihin osallistuneita joukkojaan. Vielä taisteltiin, mutta vihollinen oli kaivautuneena Vuosalmen aukeilla ja suomalaiset niitä reunustavien metsien suojassa. Neuvostojoukot olivat ahtaalla alueella, jota suomalainen kenttätykistö moukaroi jopa 12 patteriston tulella. Suomalaisten ja saksalaisten lentopommitukset tekivät neuvostoliittolaisten olon sillanpäässä vielä tukalammaksi.
torjunta1944-70pst1  Vuosalmi. torjunta1944-71haa  15.7.1944 siirtyivät Neuvostoliiton 23.Armeijan joukot Vuosalmen sillapäässä lopullisesti puolustukseen. Leningradin Rintaman komentaja Neuvostoliiton marsalkka Govorov arvosteli kovin sanoin Vuosalmella taistelleiden joukkojen komentajia. Hän totesi 23.Armeijan tehtävän jääneen toteutumatta sietämättömän raskaista tappioista huolimatta. Suomalaisten torjuntavoitto Vuosalmella teki tyhjäksi vihollisen suunnitelman iskeä Vuoksen pohjoispuolitse Länsi-Kannaksella taistelevien joukkojen selkään. Suomen itsenäisyys sinetöitiin Tail-Ihantalan, Viipurinlahden ja Vuosalmen taisteluissa. torjunta1944-71ehr2  15.7.1944  Leningradin Rintama komensi joukkonsa puolustukseen. Heinäkuun puolivälistä lähtien neuvostojoukkoja alettiin siirtää Narvan rintamalle saksalaisia joukkoja vastaan. Laatokan pohjoispuolella taistelivat Syväriltä ja Maaselän kannakselta vetäytyneet suomalaiset joukot.  U-asema piti Loimolassa ja sitä kiertävät neuvostojoukot pysäytettiin erämaataisteluissa.  Ilomantsin taistelut päättyivät myös suomalaisten voittoon.  9.6.1944 alkanut Puna-armeijan neljäs strateginen isku päättyi suomalaisten torjuntavoittoon. Päätän nämä päivittäiset torjuntavoitto 1944 fb-uutiset jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin sanoihin:  "Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen kansa." IMG 5753  Torjuntavoitto 1944 päivittäisten fb-uutisten lähteet ja kuvat: Jatkosodan torjuntataisteluja, Ari raunio - Juri Kilin Ratkaisun kesä, Olavi Antila Lento-osasto Kuhlmey, Hannu Valtonen Suomen Ilmavoimien historia, 1-27, Kalevi Keskinen - Kari Stenman Suomalaisten rynnäkkötykkien kohtalot, Erkki Käkelä - Andreas Lärka Murtajan tykistö, Matti Koskimaa Laguksen miehet - Marskin nyrkki, Erkki Käkelä Taistelu Viipurista, Uuno Tarkki Viipurinlahti kesällä 1944, Niilo Lappalainen Omat yksityiset sotahistoriamatkat Kannakselle ja Laatokan Karjalaan Järjestetyt ryhmä-sotahistoriamatkat Kannakselle ja Laatokan Karjalaan Oma kuva-arkisto
20130623i 007  Torjuntavoitto 1944 ja Suomen siniristilippu liehuu. : 20130623i